the struggle of leaving

22 May 2018

DSC_6827-2
1.OP
DSC_6812
2.OP
DSC_6806
OP.4
DSC_6825
3.OP

I had the last day of school today, which means there are only two exams left before half of med school is done. My group got lucky and we'll now have two weeks off before the exams, since we had some courses at the same time earlier this semester. I have no clue where the whole semester just disappeared and how it's almost June already, but somehow time manages to fly so fast every spring. I already feel the sadness of leaving, although I'll still be here for almost three weeks. This happens every single spring. I'm always looking forward to see my family and friends, but it always makes me so sad to leave my life here behind. I always miss everything and everyone here. I'm torn between to countries but all I can do is get used to it. Tartu is so alive right now. Everything is so green and blooming, and the smell of being abroad is in the air. I can't really describe it, but it's exactly the smell you can sense when you're traveling somewhere warm and the sun is setting. The smell appears every spring and I always thought it's just me who associates it with being abroad, but my friends said they've noticed it, too.Tartu smells completely different than any place in Finland. It's quite a neutral smell, but it just smells abroad in a good way. It always makes me to somehow feel very present in the moment and a little bit melancholic I guess, but I love the feeling. It makes me sense this very moment and somehow feel so many thing at the same time. We borrowed a fellow med student's car yesterday and drove to Otepää after school to swim and study. As I walked home in the evening, I couldn't stop smiling and admiring the beauty of this city. It feels so good to be here.
Mulla oli tänään viimeinen päivä koulua, joten jäljellä on enää kaksi eksamia ja sitten puolet lääkiksestä on takana päin. Mun ryhmällä kävi hyvä tuuri ja meilla oli kaksi kurssia samaan aikaan aiemmin tällä lukukaudella, joten meillä on nyt pari viikkoa lomaa ennen eksameita. Mulla ei ole hajuakaan minne koko lukukausi yhtäkkiä katosi ja on jo melkein kesäkuu, mutta kevät onnistuu aina yllättämään nopeudellaan. Tunnen jo lähdön haikeuden, vaikka olenkin täällä vielä melkein kolme viikkoa. Näin käy joka kevät. Odotan aina niin paljon, että näen taas perheen ja ystävät, mutta samaan aikaan on niin surullista jättää elämä täällä. Ikävöin aina kaikkea ja kaikkia. Haluan olla kahdessa maassa samaan aikaan, mutta en voi tehdä asialle mitään muuta kuin tottua siihen. Tartto on nyt niin elossa. Kaikki on niin vihreää ja kukassa, ja ulkomaiden tuoksu on taas ilmassa. En osaa kuvailla sitä paremmin, mutta täällä tuoksuu ihan samalta kuin lämpimässä ulkomailla auringon laskiessa. Tuoksu ilmestyy joka kevät ja luulin aina että olen ainoa joka yhdistää tuoksun ulkomaihin, mutta myös mun ystävät ovat huomanneet saman. Tartto tuoksuu ihan erilaiselta kuin yksikään paikka Suomessa. Se on tosi neutraali tuoksu, mutta tuoksuu ulkomailta hyvällä tavalla. Tunnen aina olevani tosi läsnä ja vähän melankolinen haistaessani sen, mutta se on niin ihana tunne. Se saa mut aistimaan just tän hetken ja tuntemaan niin paljon kaikkea samaan aikaan. Me lainattiin kanssalääkisläisen autoa eilen ja ajettiin Otepäähän koulun jälkeen uimaan ja opiskelemaan. Kun kävelin illalla kotiin, en voinut lakata hymyilemästä ja ihastelemasta tämän kaupungin kauneutta. Tuntuu niin hyvältä olla täällä.

Post a Comment

© 2avlt5. Design by FCD