How do I feel about the dissections?

12 April 2016

5


As my Instagram and Snapchat followers already know, we finally started the human dissections at school. So, what are the dissections and why do we do them? Basically, you have a cadaver that has been exposed to formaldehyde for at least 6 months. The aim of dissection is to remove the skin and fat tissue to observe the internal structures of the body (e.g. muscles & nerves). We dissect the cadavers during our anatomy practicals twice a week, and once a week during our special dissection course. You can google for more information and pictures (there are also some really cool videos on youtube), but the material is quite graphic.

We start dissecting the cadavers during the first spring semester. In anatomy, we only have the spinal nerves, veins and lymphatic system left, so basically we (should) already know all the other structures in the human body. So dissections are also great practice for the final exam.

So, how do I feel about the dissections? Well, I'm really excited about them. I've always been extremely interested in human and animal anatomy. When I was 5 years old, I wanted to dissect a dead barn swallow (just for the record, my mom wouldn't let me do that). I love watching videos and seeing pictures of some brutal surgical operations, and I found traumatic injuries very fascinating. So dissecting a real human body is very very very interesting.
There are 4 cadavers in the laibakum (lahangusaal, the room where the dissections and anatomy practicals take place), and every single group has it's own section to dissect, which is subdivided among the students in the group. My group got the left upper quarter, and  I got to dissect the upper arm with my classmate. Besides dissecting, we also need to learn every single structure perfectly in our own subsection. Yesterday we found v. cephalica and some of its branches under the subcutaneous fat tissue, and gosh how excited we were!

It's not the first time I'm seeing a cadaver since we studied the muscles and internal organs from the cadavers during the autumn semester. But this time the cadavers are still intact, and it's our job to prepare them for the next year's students (tho I'm not 100% sure if they're going to use these cadavers next year, but anyway). They look like normal human beings with skin and everything, and I was wondering if seeing the cadavers would be different this time. But it really wasn't. Of course it really makes you think about the fragility of life, but it didn't really make me feel uncomfortable or anything. Which is kind of a good thing. But it is important to remember to respect the cadaver, because once it was a living human being. I always wonder what their lives were like. Did they have a family? Did they live a happy life? Why did they die? Usually our cadavers are old people, but for example one of our heart preparations was a heart of a 20-year-old. It really made me think, because I am 20 years old right now.
Dissections are really interesting and anatomy is definitely my favourite school subject (and removing the skin is really addictive). But at the same time, seeing cadavers also makes me appreciate life a bit more.

We are allowed to take pictures as long as they are not showing the face of the cadaver (or anything that would be used to identify the cadaver). But obviously we are not allowed to publish the pictures. I definitely recommend you to google for some really cool videos and pictures, because human anatomy is really fascinating.



Kuten mun Instagram- ja Snapchat-seuraajat jo varmasti huomasivatkin, meillä alkoi koulussa vihdoin dissektiot. Mutta mitä dissektiot oikeastaan on ja miksi niitä tehdään? Dissektioissa operoidaan ruumista, joka on ollut upotettuna formaldehydiin vähintään 6 kuukautta. Dissektion tarkoituksena on poistaa ruumiin iho ja rasvakudos, jotta päästään käsiksi sisempiin rakenteisiin (kuten lihaksiin ja hermoihin). Me leikellään meidän anatomian praksien aikana kahdesti viikossa, ja kerran viikossa meidän dissektiokurssin aikana. Googlesta löytyy lisää tietoa ja kuvia (ja youtubessa on tosi siistejä videoita), mutta materiaali voi olla aika rajua.

Me aloitetaan täällä dissektiot ykkösen keväällä. Meillä on anatomiassa enää selkäydinhermot, verisuonet ja imusuonisto käymättä läpi, joten me osataan jo (meidän pitäisi osata) kaikki muut ihmiskehon rakenteet. Siispä dissektiot ovat myös tosi hyvää harjoitusta loppueksamia varten.

Mitä mieltä mä sit olen dissektioista? No, mähän olen tosi innoissani niistä. Oon aina ollut todella kiinnostunut ihmis- ja eläinanatomiasta, ja 5-vuotiaana halusin avata kuolleen haarapääskyn ja katsoa mitä sen sisällä on (äiti ei antanut mun tehdä sitä). Rakastan katsoa videoita ja kuvia rajuista leikkauksista, ja traumaperäiset vammat on mun mielestä tosi mielenkiintoisia. Joten oikean ihmisruumiin dissektointi on mun mielestä tooooodella mielenkiintoista.
Meillä on 4 ruumista laibakumissa (lahangusaal, huone jossa meidän dissektiot ja anatomian praksit pidetään), ja ruumiit on jaettu kahdentoista ryhmän kesken. Jokaisen ryhmän osa on vielä jaettu ryhmän oppilaiden kesken. Mun ryhmä sai ruumiista vasemman yläneljänneksen, ja mä ja mun luokkakamu dissektoidaan olkavartta. Dissektoinnin lisäksi, meidän täytyy myös osata joka ikinen rakenne meidän omassa osassa täydellisesti. Me löydettiin eilen v. cephalica ja sen haaroja rasvakudoksen seasta, ja ei juma oltiin niin innoissamme!

Tää ei ollut eka kerta kun näen ruumiita koulussa, sillä opiskeltiin syksyllä lihakset ja sisäelimet oikeista ruumiista. Mutta tällä kertaa ruumiit on koskemattomia, niissä on vielä iho ja kaikki jäljellä, ja on meidän tehtävänä valmistella ne tulevia oppilaita varten (tosin en ole ihan 100% varma käytetäänkö juuri näitä ruumiita ensi vuonna, mutta kuitenkin). Siksi mua vähän mietitytti, olisiko tällä kerralla ruumiiden näkeminen erilaista kuin ennen. Se ei kuitenkaan ollut, joka on ihan hyvä asia. Totta kai se silti pistää miettimään elämän haurautta, mutta se ei saanut mua tuntemaan oloani epämukavaksi tms. On kuitenkin tärkeää muistaa kunnioittaa ruumiita, koska joskus nekin olivat oikeita, eläviä ihmisiä. Mä aina mietin millaisen elämän ne mahtoi elää. Oliko niillä perhettä? Olivatko ne onnellisia? Miksi ne kuolivat? Yleensä meidän ruumiit on vanhoja ihmisiä, mutta esimerkiksi yksi meidän sydänpreparaateista oli 20-vuotiaan sydän. Se pisti miettimään, sillä mä olen kaksikymmentä juuri nyt.
Dissektiot ovat todella mielenkiintoisia ja anatomia on ehdottomasti mun lempiaine koulussa (ja ihon irrottaminen on todella koukuttavaa). Mutta samalla ruumiiden näkeminen saa arvostamaan elämää hiukan enemmän.

Me saadaan ottaa dissektioissa kuvia ruumiista kunhan kuvissa ei näy vainajan kasvoja (eikä teitenkään mitään muuta, josta vainajan voisi mahdollisesti tunnistaa), mutta luonnollisesti me ei saada julkaista kuvia minnekään. Suosittelen kuitenkin googlaamaan kuvia ja videoita aiheesta, sillä ihmisanatomia on todella mielenkiintoista ja siistiä.

6 comments

  1. Tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus! Mullakin on yksi kavereista lääkiksessä ja hän on tuosta samasta aiheesta myös puhunut ja kertonut. Samaan aikaan niin mielenkiintoista ja kiehtovaa mutta kuitenkin niin karmivaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Dissektiot on kyllä todella kiehtovia! Ruumiiden kanssa oleminen on tosi jännää, mutta se tuntuu nykyään jo tosi arkipäiväiseltä vaikka aina siitä jaksaakin innostua uudestaan, haha :--D Ja kiitos, mahtavaa kuulla!

      Delete
  2. Jotenkin hirmu mielenkiintoista luettavaa vaikka en alalla olekaan! :D Itsekin pienenä halusin aina availla pienten eläinten raatoja ja tutkia mitä niiden sisällä on mutta luulisin että jos näkisin oikean ihmisen ruumiin operaatiopöydällä niin pyörtyisin siihen paikkaan :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahhah ihana :--D Cadaverit ei kyllä ole oikeasti niin pahoja, mutta kuulemani mukaan sitten kun kolmosella mennään katsoo oikeaa ruumiinavausta, niin se voi oikeasti olla aika paha paikka! Mielenkiinnolla odottelen siis vielä pari vuotta :--D

      Delete
  3. Jännittävä postaus! Löysin blogisi erään keskustelun kautta ja herätti heti mielenkiintoni. Viro kiinnostaa minua ja olen Tartossa käynytkin kesällä 2011. Oli todella mukavan oloinen kaupunki. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi jee mahtavaa kuulla! Viro ja Tartto ovat molemmat todella ihania, ja oon viihtynyt täällä tosi hyvin!

      Delete

© 2avlt5. Design by FCD