22 April 2016

A little getaway

25958682644_58d43fc159_o_koko 26478188932_0bcc44b236_o_koko 25967764783_ca0e0c5da4_o_a_koko 25960742783_fec0c88d34_o_koko 25967767113_48d0e37e69_o_koko 26297786610_4a725273af_o_a_koko 25967763013_bc96627029_o_a_koko 25958685204_09a65ddfc2_o_koko 26544555446_3046acb93f_o_a_koko 26497600311_325694753e_o_koko 25967766003_cd8eab4ea5_o_a_kokojpg 25967760193_534d10bb69_o_a_koko insta 26297784240_717a2d3e47_o_a_koko 26297785650_3d27ee0170_o_a_koko 25960743703_8462dc22c6_o_koko 26478183202_d9730a703d_o_a_koko 25967761633_a7365c2e55_o_koko 25960743023_d37d2e2ef3_o_koko 26478178672_46bb939295_o_a_koko 25965636034_3f4e2b09a4_o_koko 26478184852_2ce3dd9d64_o_koko 26478181052_d9c9065674_o_a_koko 26563674005_3cda48d94f_o_koko


Jenny and Emilia came to visit me last weekend, and we had so much fun together! We went to Toomemägi to take some pictures, did some shopping, and had a dinner at Aparaat. I personally think Aparaat is one of the best restaurants in Tartu, it might even be the best one. They have really good vegan options in their menu, and their vegan chocolate cake is hands down the best chocolate cake I've ever tasted. And I love the whole interior design of the restaurant! However, if you want to go to Aparaat, I recommend you to make a table reservation beforehand. The restaurant is very popular and fully booked at least on Friday and Saturday afternoons.
The whole weekend was a little getaway for me too, because for three days I didn't have to think any school stuff at all (although I did some studying during the weekend lol). But I actually registered for my final exams already and if everything goes well, my summer holiday begins 15.6 right after my biology oral exam. So yup, I should probably do some studying instead of editing pictures but whatever, haha. (okay now I really should study for my biochem test, so adiós)



Jenny ja Emilia tulivat kyläilemään mun luo viime viikonloppuna ja ai että miten kivaa meillä oli! Me käytiin kuvailemassa Toomemäellä, shopattiin ja käytiin syömässä Aparaatissa. Mun mielestä Aparaat on ehdottomasti yksi parhaista ravintoloista Tartossa, ellei jopa paras. Menusta löytyy myös todella hyviä vegaaniannoksia, ja vegaaninen suklaakakku on valehtelematta parasta suklaakakkua jota olen ikinä maistanut. Lisäksi rakastan sitä miten koko ravintola on sisustettu. Jos kuitenkin haluat joskus mennä Aparaatiin syömään, kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen. Ravintola on tosi suosittu, ja ainakin perjantai- ja lauantai-iltaisin ihan täynnä.
Koko viikonloppu oli myös mulle pieni pako todellisuudesta, koska kolmeen päivään mun ei tarvinnut miettiä koulujuttuja juuri lainkaan (tosin kyllä mä vähän opiskelin viikonlopun aikana haha). Mutta itseasiassa rekkasin jo mun loppueksameihin ja jos kaikki menee hyvin, niin mun kesäloma alkaa 15.6 bilsan suullisen eksamin jälkeen. Joten jepjep, mun pitäisi varmaan opiskella kuvien muokkauksen sijaan mutta ihan sama, haha. (okei mun pitää kyllä nyt ihan oikeasti lukea mun biokemman testiin, joten adiós)

12 April 2016

How do I feel about the dissections?

5


As my Instagram and Snapchat followers already know, we finally started the human dissections at school. So, what are the dissections and why do we do them? Basically, you have a cadaver that has been exposed to formaldehyde for at least 6 months. The aim of dissection is to remove the skin and fat tissue to observe the internal structures of the body (e.g. muscles & nerves). We dissect the cadavers during our anatomy practicals twice a week, and once a week during our special dissection course. You can google for more information and pictures (there are also some really cool videos on youtube), but the material is quite graphic.

We start dissecting the cadavers during the first spring semester. In anatomy, we only have the spinal nerves, veins and lymphatic system left, so basically we (should) already know all the other structures in the human body. So dissections are also great practice for the final exam.

So, how do I feel about the dissections? Well, I'm really excited about them. I've always been extremely interested in human and animal anatomy. When I was 5 years old, I wanted to dissect a dead barn swallow (just for the record, my mom wouldn't let me do that). I love watching videos and seeing pictures of some brutal surgical operations, and I found traumatic injuries very fascinating. So dissecting a real human body is very very very interesting.
There are 4 cadavers in the laibakum (lahangusaal, the room where the dissections and anatomy practicals take place), and every single group has it's own section to dissect, which is subdivided among the students in the group. My group got the left upper quarter, and  I got to dissect the upper arm with my classmate. Besides dissecting, we also need to learn every single structure perfectly in our own subsection. Yesterday we found v. cephalica and some of its branches under the subcutaneous fat tissue, and gosh how excited we were!

It's not the first time I'm seeing a cadaver since we studied the muscles and internal organs from the cadavers during the autumn semester. But this time the cadavers are still intact, and it's our job to prepare them for the next year's students (tho I'm not 100% sure if they're going to use these cadavers next year, but anyway). They look like normal human beings with skin and everything, and I was wondering if seeing the cadavers would be different this time. But it really wasn't. Of course it really makes you think about the fragility of life, but it didn't really make me feel uncomfortable or anything. Which is kind of a good thing. But it is important to remember to respect the cadaver, because once it was a living human being. I always wonder what their lives were like. Did they have a family? Did they live a happy life? Why did they die? Usually our cadavers are old people, but for example one of our heart preparations was a heart of a 20-year-old. It really made me think, because I am 20 years old right now.
Dissections are really interesting and anatomy is definitely my favourite school subject (and removing the skin is really addictive). But at the same time, seeing cadavers also makes me appreciate life a bit more.

We are allowed to take pictures as long as they are not showing the face of the cadaver (or anything that would be used to identify the cadaver). But obviously we are not allowed to publish the pictures. I definitely recommend you to google for some really cool videos and pictures, because human anatomy is really fascinating.



Kuten mun Instagram- ja Snapchat-seuraajat jo varmasti huomasivatkin, meillä alkoi koulussa vihdoin dissektiot. Mutta mitä dissektiot oikeastaan on ja miksi niitä tehdään? Dissektioissa operoidaan ruumista, joka on ollut upotettuna formaldehydiin vähintään 6 kuukautta. Dissektion tarkoituksena on poistaa ruumiin iho ja rasvakudos, jotta päästään käsiksi sisempiin rakenteisiin (kuten lihaksiin ja hermoihin). Me leikellään meidän anatomian praksien aikana kahdesti viikossa, ja kerran viikossa meidän dissektiokurssin aikana. Googlesta löytyy lisää tietoa ja kuvia (ja youtubessa on tosi siistejä videoita), mutta materiaali voi olla aika rajua.

Me aloitetaan täällä dissektiot ykkösen keväällä. Meillä on anatomiassa enää selkäydinhermot, verisuonet ja imusuonisto käymättä läpi, joten me osataan jo (meidän pitäisi osata) kaikki muut ihmiskehon rakenteet. Siispä dissektiot ovat myös tosi hyvää harjoitusta loppueksamia varten.

Mitä mieltä mä sit olen dissektioista? No, mähän olen tosi innoissani niistä. Oon aina ollut todella kiinnostunut ihmis- ja eläinanatomiasta, ja 5-vuotiaana halusin avata kuolleen haarapääskyn ja katsoa mitä sen sisällä on (äiti ei antanut mun tehdä sitä). Rakastan katsoa videoita ja kuvia rajuista leikkauksista, ja traumaperäiset vammat on mun mielestä tosi mielenkiintoisia. Joten oikean ihmisruumiin dissektointi on mun mielestä tooooodella mielenkiintoista.
Meillä on 4 ruumista laibakumissa (lahangusaal, huone jossa meidän dissektiot ja anatomian praksit pidetään), ja ruumiit on jaettu kahdentoista ryhmän kesken. Jokaisen ryhmän osa on vielä jaettu ryhmän oppilaiden kesken. Mun ryhmä sai ruumiista vasemman yläneljänneksen, ja mä ja mun luokkakamu dissektoidaan olkavartta. Dissektoinnin lisäksi, meidän täytyy myös osata joka ikinen rakenne meidän omassa osassa täydellisesti. Me löydettiin eilen v. cephalica ja sen haaroja rasvakudoksen seasta, ja ei juma oltiin niin innoissamme!

Tää ei ollut eka kerta kun näen ruumiita koulussa, sillä opiskeltiin syksyllä lihakset ja sisäelimet oikeista ruumiista. Mutta tällä kertaa ruumiit on koskemattomia, niissä on vielä iho ja kaikki jäljellä, ja on meidän tehtävänä valmistella ne tulevia oppilaita varten (tosin en ole ihan 100% varma käytetäänkö juuri näitä ruumiita ensi vuonna, mutta kuitenkin). Siksi mua vähän mietitytti, olisiko tällä kerralla ruumiiden näkeminen erilaista kuin ennen. Se ei kuitenkaan ollut, joka on ihan hyvä asia. Totta kai se silti pistää miettimään elämän haurautta, mutta se ei saanut mua tuntemaan oloani epämukavaksi tms. On kuitenkin tärkeää muistaa kunnioittaa ruumiita, koska joskus nekin olivat oikeita, eläviä ihmisiä. Mä aina mietin millaisen elämän ne mahtoi elää. Oliko niillä perhettä? Olivatko ne onnellisia? Miksi ne kuolivat? Yleensä meidän ruumiit on vanhoja ihmisiä, mutta esimerkiksi yksi meidän sydänpreparaateista oli 20-vuotiaan sydän. Se pisti miettimään, sillä mä olen kaksikymmentä juuri nyt.
Dissektiot ovat todella mielenkiintoisia ja anatomia on ehdottomasti mun lempiaine koulussa (ja ihon irrottaminen on todella koukuttavaa). Mutta samalla ruumiiden näkeminen saa arvostamaan elämää hiukan enemmän.

Me saadaan ottaa dissektioissa kuvia ruumiista kunhan kuvissa ei näy vainajan kasvoja (eikä teitenkään mitään muuta, josta vainajan voisi mahdollisesti tunnistaa), mutta luonnollisesti me ei saada julkaista kuvia minnekään. Suosittelen kuitenkin googlaamaan kuvia ja videoita aiheesta, sillä ihmisanatomia on todella mielenkiintoista ja siistiä.

08 April 2016

Morning light

DSC_3533_a_koko DSC_3549_a_koko DSC_3553_a_koko DSC_3527_a_koko


I love how light my apartment is. Sometimes when the sun is shining really brightly, it is almost impossible to study with the blinds open. Mainly because the sunshines dazzle me, but also because it's so freaking hot to sit at my desk. I haven't really showed you guys many pictures of my apartment, but perhaps I'll make a some kind of apartment tour post at some point. We'll see.
But yeah, I really love my apartment and these beautiful spring mornings. I can't wait the weather to get warm enough so that I could finally study on my balcony. Oh and I'm definitely going to start eating my breakfast there, too.


Rakastan sitä miten ihanan valoisa mun asunto on. Joskus kun aurinko paistaa oikein kirkkaasti, on melkein mahdotonta opiskella sälekaihtimet auki. Pääasiassa siksi, että kirkkaat auringonsäteet häikäisee niin paljon, mutta myös koska mun kirjoituspöydän ääressä on silloin ihan pirun kuuma. En ole näyttänyt teille paljoa kuvia mun asunnosta, mutta ehkäpä mä teen jossain vaiheessa jonkin näköisen asunnonesittely-postauksen.
Mutta joo, rakastan mun asuntoa ja näitä iiihania, kauniita kevätaamuja. Enkä jaksa odottaa että tulee niin lämmin, että pystyisin vihdoinkin lueskelemaan mun parvekkeella. Niin ja aion myös alkaa syödä mun aamupalan siellä aah.

01 April 2016

01042016

2 3 DSC_3510_a_koko 4 1


Spring has finally arrived in Tartu, and so has Kaubamaja's flower grannies. I love their beautiful flowers and I've already bought tulips twice.
I travelled to Finland last week and spent 3 whole days at my parents' place. I went horseback riding, hung out with my friends, and ate really good salmon (my dad makes the best baked salmon ever).
We are starting the dissections at school soon AND I AM SO EXCITED. It's something I've been waiting for ages. I even got my very first scalpels and tweezers, and they are so beautiful. Pretty old tho, but I still love them.


I love how spring gives me so much more energy, and I love how the days are longer. The sun rises earlier and sets down later. Spring is definitely my second favourite season, right after summer.






Kevät on vihdoin saapunut Tarttoon, ja niin myös Kaubamajan kukkamummot. Rakastan niiden kauniita kukkia ja olenkin jo ostanut tulppaaneja kahdesti.
Matkustin viime viikolla suomeen ja vietin kolme kokonaista päivää kotikotona. Kävin ratsastamassa, hengasin kavereiden kanssa ja söin isän tekemää (maailman parasta) uunilohta.
Me aloitetaan koulussa pian dissektiot JA MÄ OLEN NIIN INNOISSANI. Olen odottanut tätä ikuisuuden. Sain jopa jo mun ensimmäiset skalpellit ja pinsetit,  ja ai että miten kauniit ne ovatkaan. Vanhat, mutta silti niin ihanat.


Rakastan sitä miten kevät antaa niin paljon lisää energiaa. Sitä miten päivät ovat paljon pidempiä, aurinko nousee aiemmin ja laskee myöhemmin. Kevät on ehdottomasti mun toiseksi lempivuodenaika, heti kesän jälkeen.