A Talk About Self-Love

04 February 2016

24517274190_22021097f8_o_a_koko 24184616804_ab60511729_o_a_koko 24517275850_9f90e0aaf1_o_a_koko 24812969025_e9cd98fcb1_o_a_koko 24786533416_cfb34dda4a_o_a_koko 24445450409_8581af9d31_o_a_koko

I used to hate my smile. I hated my eyebrows, lips, and teeth. I hated my tongue, stomach, thighs, and nose. I just wanted to be someone else. That's why it's amazing to realize how far I've come. I would have never posted this many close-up pictures of my face five years ago. Or talked about self-esteem in public. But the truth is that it is possible to learn to love yourself, and finally you won't want to be anyone but you. It doesn't happen overnight and it requires a lot of work, but it will be worth it.
Almost everyone has had some kind of problems with self-esteem at some point of their lives. I had the worst phase when I was 13-16 years old. At that time it sounded ridiculous, when someone said that it is possible to learn to love yourself the way you are. Now it feels awful to think how twisted my self-image was. I don't want to be anyone else anymore. I want to be me. And I am so happy to be who I am and to live the life I have.

There is absolutely nothing wrong with loving yourself. It doesn't make anyone selfish or rude, not at all. You will always be you, so it's extremely important to be comfortable with the way you are. I'm not going to say that you can't love anyone else before you love yourself. But life will get so much greater once you start loving yourself. You won't worry about things the same way as before, and when looking into a mirror, you won't try to spot every single flaw you've got. Instead you'll see a person who is happy. A person who knows that she's not perfect, but she's happy with that. No-one is perfect, and no-one needs to be perfect. And it is completely fine. We are amazing the way we are, with all our flaws.



Vihasin joskus hymyäni. Vihasin kulmakarvojani, huuliani ja hampaitani. Vihasin kieltäni, mahaani, reisiäni ja nenääni. Olisin vain halunnut olla joku muu. Siksi onkin hienoa huomata, miten pitkälle sitä on tultu. En olisi viitisen vuotta sitten missään nimessä pystynyt julkaisemaan postausta täynnä lähikuvia naamasta, saati puhua itsetunnosta julkisesti. Mutta niin se vain on, itseään oppii rakastamaan ja lopulta ei haluaisi olla kukaan muu kuin se joka on. Se ei tapahdu yhdessä yössä ja sen eteen on tehtävä töitä. Siis itsensä rakastamisen. Mutta se on sen kaiken arvoista.
Lähes jokainen meistä on kamppaillut itsetunto-ongelmien kanssa jossain vaiheessa elämäänsä. Mulla se pahin hetki oli teininä, sanotaan että 13-16-vuotiaana. Silloin tuntui naurettavalta, miten muka koskaan oppisi pitämään itsestään sellaisena kuin on. Nyt tuntuu hirveältä miettiä, miten kieroutuneesti sitä itsensä joskus näki. En enää halua olla kukaan muu kuin minä. Olen onnellinen siitä, kuka olen ja olen onnellinen elämästäni.

Itsensä rakastamisessa ei ole mitään pahaa. Se ei tee ihmisestä itsekästä eikä pahaa, ei todellakaan. Itsensä rakastaminen on äärettömän tärkeää, sillä tulet aina olemaan sinä. Ja sulla tulee aina olemaan itsesi. En sano, etteikö muita voisi rakastaa jos itseään ei rakasta. Mutta elämästä tulee niin paljon mahtavampaa, kun itseään oppii rakastamaan. Asioista ei enää murehdi samalla tavalla, eikä peiliin katsoessa etsi enää jokaista pikkuvikaa kasvoistasi. Sen sijaan näkee ihmisen, joka on onnellinen. Ihmisen joka tietää ettei ole täydellinen, mutta se ei haittaa. Ei kukaan ole täydellinen eikä tarvikaan olla. Me ollaan hyviä juuri omana itsenämme.

20 comments

  1. Tämmöset postaukset on niin hienoja. Ihanaa, että oot oppinu rakastamaan itseäs sellasena kun oot! :) Itse en ole siinä vielä 19-vuotiaanakaan onnistunut, mutta yritys on kova.

    ReplyDelete
    Replies


    1. Ja kova yritys palkitaan. Ja se on sen kaiken arvoista.

      Delete
  2. Hyvä kirjoitus ja kivoja kuvia! Oonkin aina miettiny et sulla on niin ihana hymy, mutta sen kruunaa juuri se itseluottamus joka kuvista näkyy (:

    ReplyDelete
  3. Sulla on ihan älyttömän kauniit silmät! :D

    ReplyDelete
  4. Ah Anna ja viisaat sanat ♥♥♥

    ReplyDelete
  5. Ihana postaus (tästä aiheesta ei voi puhua liikaa) ja ihan mahtavia kuvia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ♥ Ja ei voikaan, siitä saisi olla vielä enemmän puhetta!

      Delete
  6. Mä painin tällä hetkellä aika pahojen itsetunto-ongelmien kanssa ja tää postaus oikeesti autto. :) Ihan huippuhyvin kirjotettu & sait uuden lukijan!

    Mun blogin löydät osoitteesta http://kultakehykset.blogspot.fi/ :) Olisin tosi kiitollinen jos kävisit tsekkaamassa ja varsinkin jos kommentoit tai liityt lukijaksi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa kuulla! Tää on todella tärkeä aihe, sillä niin monella meistä on ollut tai on edelleen vaikeuksia itsensä rakastamisessa. Mahtavaa jos tästä oli vähääkään apua!

      Delete
  7. Moikka Anna!
    olipa kiva löytää blogisi ja onnea vielä hurjasti siitä, että unelmasi lopulta toteutuivat lääkiksen suhteen ja että olet löytänyt itsesi. Nythän lääkistä taitaa olla takana jo reilu puoli vuotta, miltä on tuntunut? :)
    Minun piti kysäistä, että mitkä pisteet sinulta lähti Tartoon SAT:ista lopulta? Olen itse hakemassa myös Tartoon tänä vuonna ja olisi mahtava kuulla, mikä voisi olla ns. suuntaa antavana rajana pisteiden suhteen. Kokeestahan ei tarvitse, kuin sen 640p, mutta eikö sisään otettujen tulokset ole olleet aina tietysti korkeammalla. Toivon ettei tunnu tungettelevalta kysellä. Mielenrauhalleni tekisi hyvää, saada jotain käryä siitä, millaisia pisteitä viime vuonna on tarvittu. Kiitos kovasti!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka!
      Jep, puoli vuotta takana ja olen tykännyt tosi paljon! Syksyllä oli hurjasti kokeita (niitä taisi olla yhteensä joku 38kpl haha), mutta niistä selvittiin! Kevät pitäisi olla "rennompaa" koulun suhteen ja myös aineet ovat vähän eri kuin syksynä. Tätä kaikkea on vieläkin vaikea uskoa todeksi, huh! :-D
      Mulla oli SATista 740 pojoa ja luulisin että tänäkin vuonna +700 riittää. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti pelaamaan varman päälle ja yrittää saada niin hyvät pisteet kuin mahdollista :--) Kannattaa silti muistaa, että myös motivaatiokirjeestä saa pisteitä, eikä miettiä ainoastaan SATia! Sen sisältöön kannattaa siis panostaa ja oikoluetuttaa esimerkiksi vanhoilla enkunopettajilla. Sain itse vanhalta opettajaltani myös paljon vinkkejä motivaatiokirjeen kirjoittamiseen.
      Ei ollut lainkaan tungettelevaa, autan mielelläni Tarttoa koskevissa asioissa! Ja tsemppiä hakuun, toivottavasti nähdään syksyllä! :--)

      Delete
  8. Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta. Itse olisin kovasti tahtonut olla joku muu ikävuosien 10-17 välillä. Yritin kovasti muuttaa sekä persoonaani että ulkonäköäni, mutta enhän minä siinä juurikaan onnistunut. Eikä kenenkään edes pitäisi mitään tuollaista joutua tekemään. Jokaisen tulisi saada olla juuri sellainen kuin on. Nykyään en todellakaan haluaisi olla kukaan muu kuin juuri minä. Täydellinen itsetunto minulla ei edelleenkään ole ja aina välillä mietin, miksi en voisi joissain asioissa olla toisenlainen, mutta niin kai ajattelevat joskus kaikki, myös itsensä kanssa sinut olevat ihmiset. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!

      Puhut täyttä asiaa, voi kunpa olisi silloin jo ymmärtänyt tän kaiken. Mutta ehkä juuri se toinen ääripää on nähtävä, että oppii olemaan onnellinen omana itsenään. Ja ehdottomasti, täydellistä itsetuntoa ei mullakaan ole ja se on ihan ok. Joskus on päiviä kun mikään ei tunnu hyvältä, mutta se on ihan normaalia :--)

      Delete
  9. Ihana postaus ja tosi kaunis oot ❤ mulla on ollut tässä suuria vaikeuksia rakastaa joitain piirteitäni, mutta toivon ja tiedän, että pääsen kyllä yli siitä joskus.
    Mutta kuitenkin, ihana blogi sulla :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos♥ Kyllä se aika koittaa, vaikka vaikealta se välillä tuntuukin♥

      Delete

© 2avlt5. Design by FCD