Mun pää on viidakko

15 September 2014



Muutama lempibiisi atm ahh rakastan niin paljon. Kuuntelin varsinkin näitä ekoja Barcelonassa 24/7 ja se tuo kaiken siellä tapahtunut mieleen. Mando Diao on muutenkin ihan mahtava, näin ne Ruississa ja itkin verta kun en päässyt katsomaan niitä Barcelonassa vaikka ne sattu esiintymään siellä samaan aikaan kun me oltiin. Byääääääääääääh. Mut vielä joskus.


Mun elämä on tosi outoa tällä hetkellä. Ei oo koulua, ei töitä, periaatteessa ei mitään. Oon kuitenkin jo lukenut lukion fysiikan läpi ja vielä olis bilsa ja kemia luettavana ennen marraskuussa alkavaa valmennuskurssia. Oon onnellinen että mulla on motivaatiota, olisin pulassa jos sitä ei olis. Oon räjäyttänyt mun huoneeni ja ajattelin pistää tän ihan uusiks. Tekis mieli tehdä mun hiuksille jotain, mut en osaa päättää pidänkö tän pituuden vai annanko kasvaa.
Tää kesä oli tosi hyvä. Paras tähän mennessä. Sanon tän joka kesän jälkeen, mut silti aina tarkotan sitä. Tänä kesänä tein paljon asioita joita en ole ennen tehnyt. Kasvoin ihmisenä ja opin uutta maailmasta. Hyppäsin benjihypyn mun parhaan kamun kanssa, opettelin syömään kalaa ja maistoin jopa sieniä (ja mustekalaa), otin aurinkoa yläosattomissa rannalla ja elin murehtimatta mistään tulevasta. Oli ihanaa enkä muuttaisi mitään. Haluan elää joka päivä niin, että jos kuolisin huomenna niin voisin sanoa kuolevani onnellisena. En halua vanhana mummona katua kaikkia asioita, jotka jätin tekemättä. En, mielummin teen virheitä, kokeilen asioita ja uskallan olla itseni. Me eletään vaan kerran, niin kliseistä kuin se onkin, ja meidän täytyy uskaltaa elää joka päivä. En tarkota mitään "oon nuori, joten hiihdän joka perjantai baareissa koska haluun elää täysillä!!!!!"-tyylistä (tai mikä siinä jos täysillä eläminen on sulle sitä, jos se saa sut onnelliseks niin mene ja ole onnellinen). Mulle se tarkoittaa sitä, että uskallan tarttua tilaisuuksiin, tehdä asioita joista en oo edes varma. Entä sitten jos se meneekin mönkään, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Viiden vuoden päästä se tuskin enää merkkaa mitään. Tiedän aina miten paljon mua jäis kyrsimään se, etten ikinä edes selvittänyt olisko asia voinut onnistua. Mitä jos siitä oliskin tullut mun elämän paras asia, mutta en vaan uskaltanut tarttua siihen koska pelkäsin liikaa? Kuten jo sanoin, en halua vanhana katua asioita jotka jätin tekemättä. Haluan elää nyt ja joka päivä ja tarttua tilaisuuksiin, vaikka ne olisi miten pelottavia tahansa. Ja olla oma itseni niin hyvässä kuin pahassakin.

Nyt kuitenkin on tää todellisuus ja täytyy miettiä suunnitelmia ensi vuodelle. Ja loppuelämälle hui. On aika tavotella seuraavia unelmia. Ne vaatii paljon työtä ja tiedän että tuun itkemään monet itkut fysiikkaa vääntäessä, mut jos ei yritä ei voi voittaa. Oon myös miettinyt varasuunnitelmia ja onneks oon saanut jotain hahmoteltua. Nyt mennään päivä kerrallaan ja ihmetellään, miten kaikkien elämä on muuttunut. Osa mun kavereista on jo muuttanut opiskelujen perässä toisiin kaupunkeihin, osalla on välivuosi ja osa käy vielä lukiota. Muutamalla on töitä ja pari on ulkomailla tai just sinne lähdössä. Niin jännää.
Keskiviikkona kootaan Pauliinan ja Jennyn kanssa meidän matkasta video ja postaan sen tänne varmaan loppuviikosta :-)

4 comments

© 2avlt5. Design by FCD