31 December 2014

Vuosi nuoruudestani


Vuosi 2014 oli hyvä. Mä olen onnekas, koska musta tuntuu että jokainen vuosi on edellistä parempi, vaikka edellinenkin oli jo ihan mieletön. Mut 2014 oli erityisen hyvä. Tapahtui paljon asioita. Mä valmistuin lukiosta, paiskin töitä 9kk koko vuodesta ja tutustuin ihmisiin. Näin Veskun livenä ja olin tukahtua onnesta, kun se esitti Nocturnen. Vietin elämäni upeimman kesän Barcelonan auringon alla ja laitoin tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Lisäksi oon kasvanut ihmisenä. Oon itsevarmempi ja vahvempi mitä olisin koskaan ees kuvitellut olevani. Olen sellainen, jollainen oon aina halunnut olla ja se on mahtavaa. Oon ihminen jolle elämä on harvoin tasapaksua, elämää joko rakastaa tai vihaa. Vuoden 2014 mä olen rakastanut elämää lähes joka sekunti. Välillä on ollut hetkiä kun mikään ei mene niinkuin pitäis ja tuntuu kuin kaikki romahtais ihan just. Mut niin monta kertaa tänä vuonna mä olen itkenyt onnesta, ihan vaan koska kaikki on ollut niin hyvin. Rakastan elämää. Joten kyllä, vuosi 2014 oli mahtava. Kiitos te kaikki ihanat lukijat jotka ootte siellä, vaikka en oo ollut aktiivinen täällä. Mulla ei vaan ole ollut fiilistä postata mitään viime aikoina. En halua koskaan postata mitään koska "on pakko postata kun en oo pitkään aikaan postannut mitään yhyyyy." En kuitenkaan oo hetkeäkään ees ajatellut blogin poistamista, palaan tänne aina silloin kun siltä tuntuu. Joskus siltä tuntuu parin päivän välein, joskus kerran kolmessa kuukaudessa. Ja se on ihan okei. Hyvää Uutta Vuotta 2015 meille kaikille, tehdään tästäkin vuodesta hyvä.

21 October 2014

Valoa valoa valoa


Laitettiin viikonloppuna mun huoneen järjestys uusiks ja maalattiin seinät, koska edellisestä maalauksesta oli mennyt jo muutama vuosi. Vielä pitäis päättää pidänkö yhden hyllykön mun huoneessa vai en ja käydä vaatekaappi läpi. Siivosin sen siistiksi vähän ennen Barcelonaa, mut nyt se on niin täynnä et hyvä kun oven saa kiinni. Lähdin Barcelonaan yhden matkalaukun kanssa, tulin takasin kahden matkalaukun voimin. Päätelkää siitä...................... Tykkään ihan mielettömästi pitää kaikkia ihania pikkuvaloja päällä ja polttaa kynttilöitä. Otin verhotangon pois, joten samalla piti heittää jouluvalot pois ikkunasta. Iskin ne nyt väliaikasesti ton hyllyn päälle, mut kunhan saan tehtyä jonkun koukkutsydeemin niin laitan ne takas ikkunaan. Oon kans ihan fiiliksissä kun sain vihdoinkin mun sängyn nurkkaan ja ikkunan viereen, jee. Nyt vaan odottamaan pakkasiltoja, niin pääsen käpertymään teemukin kanssa peiton sisään ja katsomaan sarjojen tuotantokausimaratoneja.

15 October 2014

Does the ocean inspire, easy rider?



Raahasin tänää Alman ulos lehtien sekaan, mut sitä ei kiinnostanut yhtään. Se vaan tönötti surkeena ja halus tulla syliin. Höh.
Nyt on tasan 70 yötä jouluun. Oon jo ihan fiiliksissä, rakastan joulua niin paljon. Sillon on ihan täydellinen tunnelma ja hetken aikaa ei oo kiire mihinkään. Muistan ku aina pienenä oli joululahjalistalla miljoona asiaa joita halusi. Nyt en toivo lahjaksi mitään. Ajattelin kuitenkin ostaa itelleni joululahjaksi yhden Artekin jakkaran ja yhden lampun. Tiiän jo mitä ostan porukoille ja kavereille teen varmaan jotain itse. Sanon joka vuosi että jos osaisin, niin kutoisin lahjaksi villasukat tai lapaset. Mutta kun en osaa, en osaa edes laittaa lankaa ompelukoneeseen hah. Mulla oli aikoinaan tekninen, joten osaan kyllä sorvata ja tehdä leipälaatikoita, mut tumppuut on asia erikseen. Mun äitikään ei osaa kutoa, mut onneks päästään tänä talvena mestarin oppiin.
Tunnen oloni heti paljon fiksummaksi kun heitin tänää tulleet lukulasit päähän. Mua vaivas pitkään ihan jäätävä päänsärky lukemisesta. Varsinkin koneelta oli ihan tuskaa lukea mitään kouluhommia, koska siitä seuras koko loppupäivän kestävä särky ja huono olo. Muutenkin kun luen niin teksti "särisee" koko ajan ärsyttävästi. Toivotaan että lasit auttais, mut kyllä tää vaatii totuttelemista ja on koko ajan sellanen olo kuin olis aurinkolasit päässä.
Oon juonut tänä syksynä ennätysmäärän teetä, hengannut villasukisssa 24/7 ja kuunnellut musiikkia enemmän kuin aikoihin. Yks viikonloppu käytiin Tallinnassa mun (entisten) luokkalaisten kanssa (en osaa sanoa "entisten", vaikka ei enää koulussa ollakaan). Huomenna meen kahville parin kaverin kanssa, perjantaina mennään lukiokamujen kanssa ulos. Ens viikolla oon koiravahtina kun äiti ja isä menee Tallinnaan, ja viikonloppuna tulaa muutama kamuli yöks. Ja sitä seuraavalla viikolla on jo Halloween. Ja sit on melkein joulu!!!!!!!!!!!!!!! JEE.

19 September 2014

19.9.2014

x

Meille tuli vähän ongelmia sen Barcelonavideon kanssa ja jatketaan sen parissa ens viikolla. Postaan sen tänne sit kun se joskus valmistuu!

15 September 2014

Mun pää on viidakko



Muutama lempibiisi atm ahh rakastan niin paljon. Kuuntelin varsinkin näitä ekoja Barcelonassa 24/7 ja se tuo kaiken siellä tapahtunut mieleen. Mando Diao on muutenkin ihan mahtava, näin ne Ruississa ja itkin verta kun en päässyt katsomaan niitä Barcelonassa vaikka ne sattu esiintymään siellä samaan aikaan kun me oltiin. Byääääääääääääh. Mut vielä joskus.


Mun elämä on tosi outoa tällä hetkellä. Ei oo koulua, ei töitä, periaatteessa ei mitään. Oon kuitenkin jo lukenut lukion fysiikan läpi ja vielä olis bilsa ja kemia luettavana ennen marraskuussa alkavaa valmennuskurssia. Oon onnellinen että mulla on motivaatiota, olisin pulassa jos sitä ei olis. Oon räjäyttänyt mun huoneeni ja ajattelin pistää tän ihan uusiks. Tekis mieli tehdä mun hiuksille jotain, mut en osaa päättää pidänkö tän pituuden vai annanko kasvaa.
Tää kesä oli tosi hyvä. Paras tähän mennessä. Sanon tän joka kesän jälkeen, mut silti aina tarkotan sitä. Tänä kesänä tein paljon asioita joita en ole ennen tehnyt. Kasvoin ihmisenä ja opin uutta maailmasta. Hyppäsin benjihypyn mun parhaan kamun kanssa, opettelin syömään kalaa ja maistoin jopa sieniä (ja mustekalaa), otin aurinkoa yläosattomissa rannalla ja elin murehtimatta mistään tulevasta. Oli ihanaa enkä muuttaisi mitään. Haluan elää joka päivä niin, että jos kuolisin huomenna niin voisin sanoa kuolevani onnellisena. En halua vanhana mummona katua kaikkia asioita, jotka jätin tekemättä. En, mielummin teen virheitä, kokeilen asioita ja uskallan olla itseni. Me eletään vaan kerran, niin kliseistä kuin se onkin, ja meidän täytyy uskaltaa elää joka päivä. En tarkota mitään "oon nuori, joten hiihdän joka perjantai baareissa koska haluun elää täysillä!!!!!"-tyylistä (tai mikä siinä jos täysillä eläminen on sulle sitä, jos se saa sut onnelliseks niin mene ja ole onnellinen). Mulle se tarkoittaa sitä, että uskallan tarttua tilaisuuksiin, tehdä asioita joista en oo edes varma. Entä sitten jos se meneekin mönkään, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Viiden vuoden päästä se tuskin enää merkkaa mitään. Tiedän aina miten paljon mua jäis kyrsimään se, etten ikinä edes selvittänyt olisko asia voinut onnistua. Mitä jos siitä oliskin tullut mun elämän paras asia, mutta en vaan uskaltanut tarttua siihen koska pelkäsin liikaa? Kuten jo sanoin, en halua vanhana katua asioita jotka jätin tekemättä. Haluan elää nyt ja joka päivä ja tarttua tilaisuuksiin, vaikka ne olisi miten pelottavia tahansa. Ja olla oma itseni niin hyvässä kuin pahassakin.

Nyt kuitenkin on tää todellisuus ja täytyy miettiä suunnitelmia ensi vuodelle. Ja loppuelämälle hui. On aika tavotella seuraavia unelmia. Ne vaatii paljon työtä ja tiedän että tuun itkemään monet itkut fysiikkaa vääntäessä, mut jos ei yritä ei voi voittaa. Oon myös miettinyt varasuunnitelmia ja onneks oon saanut jotain hahmoteltua. Nyt mennään päivä kerrallaan ja ihmetellään, miten kaikkien elämä on muuttunut. Osa mun kavereista on jo muuttanut opiskelujen perässä toisiin kaupunkeihin, osalla on välivuosi ja osa käy vielä lukiota. Muutamalla on töitä ja pari on ulkomailla tai just sinne lähdössä. Niin jännää.
Keskiviikkona kootaan Pauliinan ja Jennyn kanssa meidän matkasta video ja postaan sen tänne varmaan loppuviikosta :-)

25 August 2014

BCN


Me tultiin Pauliinan kanssa Suomeen vähän vajaa kolme viikkoa sitten. Tasan kuukausi sitten tähän aikaan Maija, Ansku ja Laura tuli vierailulle meidän pikkuseen kämppään ja mä täytin 19. Tuntuu että siitäkin olis jo ikuisuus. Viimisenä päivänä mä ja Pauliina käveltiin tuttuja katuja vikaa kertaa ja nautittiin joka hetkestä. Mä kävin ottamassa pari lävistystä lisää korviin. Söin ihan valehtelematta sinä päivänä enemmän jätskiä mitä olen viimisen vuoden aikana syönyt. Illalla mentiin mojitoille ja ei hele että oli tujut drinkit. Kämpillä suljettiin matkalaukut, mentiin muutamaksi tunniksi nukkumaan ja aamulla suljettiin ovi viimisen kerran.
Barcelona on ihan mieletön paikka. Sinne ei kannata lähteä pariksi päiväksi, siinä ajassa ei kerkee kokea mitään. Viikkokin voi olla liian vähän. Me oltiin kuukausi eikä siltikään ehditty nähdä ja tehdä kaikkea. Parasta oli elämänasenne mikä meillä siellä oli. Ei tarvinnut miettiä todellisuutta tai tulevaisuutta, voitiin vaan elää päivä kerrallaan. Kun lähdin aamulla juoksemaan otin mukaan vaan metrokortin ja vähän rahaa jos satun eksymään. Metrolla pääsi aina takaisin, meidän kämppä oli ihan Sant Antonin pysäkin vieressä. Mutta en mä koskaan eksynyt vaikka päädyinkin aina uusiin paikkoihin, löysin aina takaisin kotiin. Käytiin katsomassa Gaudin nähtävyyksiä, maattiin rannalla, vierailtiin Tibidabo-vuorella ja jossain pienessä taidenäyttelyssä, vaellettiin pikkukatuja iltahämärässä ja ihan vaan oltiin ja nautittiin. Ehkä kaikista hienointa on se, miten hyvin opittiin tuntemaan kaupunki. Seuraavalla kerralla kun Barcelonaan palaa, osaa heti suunnistaa minne haluaa. Ja mä tiedän palaavani Barcelonaan vielä monta kertaa. Mulla on koko loppuelämä aikaa. Rakastuin siihen miten elossa se koko kaupunki on. Haluan päästä takaisin kulkemaan tuttuja pikkukatuja ja käymään lähikaupoissa. Tää reissu oli paras päätös IKINÄ.
Kun palattiin tiistaina Suomeen, kaikki tuntu niin oudolta. Oli outoa olla taas kotona. Tuntu oudolta kun kaikki puhu suomea ympärillä. Torstaina näin kamuja ja mentiin Yyteriin ottamaan arskaa. Ohi käveli suomea puhuva tyttö ja mulle tuli niin outo tunne, ihan samanlainen kuin jos ulkomailla kuulet yhtäkkiä jonkun puhuvan jossain suomea. Sitä kesti pari päivää. Torstaista sunnuntaihin oltiin Pauliinan kanssa töissä festareilla Oma Kauppa-pisteessä. Hah vaikka nähtiin Pauliinan kanssa toisiamme yli kuukauden joka päivä ja jaettiin kuukauden ajan sama huone, ei me riidelty kertaakaan. Festareiden jälkeen mulla oli viikon ajan ihan tyhjää. Viime viikolla olin töissä kuutenä päivänä ja tänää mulla on vika työpäivä. Mulla on ollut ihan sairaasti ajatuksia päässä nää viime viikot ja mun on pakko tulla niitä tännekin jossain kohtaa kirjottamaan. Siihen asti heipssss.